Tahko MTB maraton

Jeejeejee! Parin viikon kisatauon jälkeen Tahkolta naisten 60 km matkalta irtosi viime lauantaina voitto =). Suomen suurimpana maastopyörätapahtumana Tahkon voitto on himottua tavaraa, joten hienoa saada itsellekin kuudelta kympiltä suurin pytty kaappiin kunniapaikalle.

Tämä oli vasta kolmas kerta minulle Tahkolla. vuonna 2011 olin 60 km kisassa toinen ja viime vuonna voitin 120 km matkan. En voi siis sanoa olevani mikään Tahko-konkari, eikä reitti ole vielä ehtinyt iskostua ihan joka kohdalta mieleen. Olisi ollut kiva mennä kisapaikalle jo aikaisemmin, käydä tarkastamassa radan kunto ja hiomassa ajolinjoja laskuihin, mutta tyydyimme perjantain alkuiltapäivän lähtöön. Kahden stopin taktiikalla saavuimme Tahkolle iltayhdeksän maissa. Olimme majoittuneena kaveriporukalla Ukkotahkon mökeissä eli aivan tapahtumapaikan vieressä, mikä helpotti huomattavasti myöhäistä saapumista ja aamun aikaista starttia. Kävimme veryttelynä hakemassa numerot kisakeskuksesta ja laitoimme pyörät kuntoon. Loppuilta meni jalkapalloa katsellen, nestettä tankaten ja porukalla kisaa jännittäen. Jo torstaina paikalle saapuneet kisailijat olivat ehtineet käydä kiertämässä radalla ja raportoivat sen olevan todella hyvässä ja kuivassa kunnossa. Jos yöllä ei sadekuuroja tulisi niin kisa päästäisiin vetämään läpi optimaalisissa olosuhteissa. Lämpötilastakin oli luvattu Tahkolle poikkeuksellisen inhimillistä 15-20 plusastetta, verrattuna normaaliin > 25 astetta.

Herätyskello soi aamulla klo 7. Starttiin aikaa kaksi tuntia. Normaalisti varaan 3-4h aikaa herätyksen ja startin väliin, mutta koska nukkumaan ei päästy kovin aikaisin niin piti löysätä heräämisaikataulua. Ensin aamupalaksi kaurapuuron ja rasvattoman maitorahkan sekoitus, ja sitten kisaeväiden valmistus. Koska minulla ei ollut erikseen huoltajaa juottamassa reitin varrella, käytin kisassa Hydrapakin avila- kisajuomareppua. Juomareppuun laitoin 1,5 litraa vettä höystettynä kahdella High5:n Zero-tabletilla. Energialähteeksi otin Hydrapakin 1,5 dl pehmeään juomapulloon neljä tavallista High5-geeliä  plus taskuun mukaan kaksi vastaavaa, kofeiinilla höystettyä geeliä. Ääritilanteiden varalta otin vielä 5dl juomapulloon Zero X-kofeiinitabletin, mistä saa tarvittaessa hyvän säväyksen El Grandeen. Klo 8.20 lähdin verryttelemään puoleksi tunniksi.

Klo 8.50 tunkeuduin väkijoukon läpi pyöräni kanssa ja otin sopivan lähtöpaikan Jasmin Kansikkaan takaa. Jasmin oli ennakolta kovin vastustaja kisaan ja uskoin voiton ratkeavan meidän välillämme. Jasmin lähti startista napakasti liikkeelle. En ole asvaltti- ja hiekkatiepätkillä vahvimmillani ja sain taaskin kärsiä ensimmäiset 10 km jyystön Kinahmi 1:sen polulle asti. Koska viime kisasta on hiukan aikaa ja en selvästikään ollut saanut tehtyä riittävän kovia treenejä tässä välissä, kroppa oli aivan jumissa alkumatkan. Syke jumittui anaerobiselle kynnykselle eikä suostunut nousemaan kovasta puuskutuksesta huolimatta. Inhottava tunne. Vaikka Jasmin oli välillä 5-10 sekuntia karussa yritin malttaa mieleni ja ajatella, että polulla sitten ajan kiinni. Kinahmi 1:llä ei homma lähtenyt käyntiin niinkuin toivoin. Jalkautumisosuudella kaaduin kyljelleni, kun poljin ei auennut ja muutenkin sähelsin niin, että Jasmin pääsi katoamaan näköpiiristäni. Kinahmin päällä yritin epätoivoisesti pyytää tietä edessä meneviltä miehiltä, mutta tilaa ei tullut. Vasta kun suutahdin ja syytin heitä naisten kärkitaiston pilaamisesta tilaa aukesi. Sittenkin sain perään kuulla, että "katso sitten ettet ole laskuissa tiellä!" =D Eipä näkynyt niitä miehiä kisan aikana enää laskuissa eikä nousuissa... 

Tykitin alamäen riskillä ja onnistuin saamaan Jasminin näköpiiriin juuri laskun alla. Hiekkatieosuudelle saimme molemmat miespeesin. Sain oman vetoapuni kanssa vuorovedon hyvin päälle ja saimme Jasminin porukan Kinahmi 2 alla kiinni. Koska Kinahmi 2 on jyrkkä ja kapea polku, otin kärkipaikan jonossa, jotta saan määrätä tahdin sekä ajolinjan. Laskuun lähdettäessä tykitin taas täysillä, jotta saisin rakoa Jasminiin. Sainkin noin 5 sekunnin kaulan. Seuraavalla osuudella, joka nousee hiljalleen aina rahasmäen päälle asti tiesin olevan pitkät pätkät suht teknistä polkua. Päätin kokeilla kunnon irtiottoa ja se onnistui. jossain neljänkymmenen kilometrin paikkeilla näin pitkässä hiekkatienousussa Jasminin olevan noin 30-60s päässä. Nousua seuranneelle asvalttiosuuden roikuin parin miehen perässä tietäen, että jos Jasmin ei siinä minua kiinni saa niin sitten olen vahvoilla. Asvalttiosuuden jälkeen katsoin taakse ja ketään ei näkynyt. Huh! Loppumatkan keskityin ajamaan tasaisen kovaa ja pitämään renkaat ehjinä. Kovasta rytyytyksestä huolimatta Trekkini toimi taas loistavasti koko matkan. El Gandella sai hyvää tsemppausta, kun kisakeskuksen kuulutukset kantautuivat korviin: enää muutama kilometri maaliin! Voittajana maaliin tulo Tahkolla oli hieno hetki, kun kannustajia ja varsinkin seuramme jäseniä oli sankka joukko paikalla. 


Onnellinen uuden telekkarin omistaja

Kisan ja kukitusseremonian jälkeen tein 15 min loppuverryttelyn ja menin kannustamaan maaliin saapuvia kavereitani. Kaikilta kisa sujui krampeista ja kaatumisista huolimatta loistavasti, sillä jokainen paransi ennätystään tai vähintäänkin ylitti omat tavoitteensa. Erityisten mahtavaa oli kun hyvä ystäväni, Tahko-Suurmestari, Tuula Kurkipää sijoittui 120 km naisten kilpailussa ensimmäistä kertaa podiumille ollessaan kolmas!

Seuraavaksi alkaa valmistautuminen Valkeakosken Nordic cupin osakilpailuun ja siitä viikko eteenpäin Rovaniemellä kisattavaan XCO:n SM-kisaan.

-Noora